Palataanpa siihen kuuden vuoden takaiseen leipäkoneen hankintaan, mikä ei ollut yhtä helppoa kuin esimerkiksi uuden pölynimurin ostaminen. "Kodinkonekaupan ovesta sisään, vaihtoehdot esiin ja kaupat"-systeemi ei ihan toiminut.
Päätin siis tammikuussa 2009 ottaa ratkaisevan askeleen ja ostaa talouteemme leipäkoneen. Olin kartoittanut eri vaihtoehdot ja päätynyt Tefalin Home bread XXL- malliin.
Perusteluina Tefalin valinnalle olivat mm. tarpeeksi iso leipä kerralla (kun nuo kasvavat lapset syövät niin paljon leipää), monta eri ohjelmavaihtoehtoa (ohjelmia vaihtamalla leipiin saa makua) sekä koneen väritys sopi keittiöömme (meidän keittiöön ei tule mitään rosterijäljitelmää). Näin jälkikäteen voin kertoa, että harvoin tuli tehtyä jättileipää, ohjelmista käytettiin kolmea ja täpötäydellä keittiötasolla väri on kyllä sivuseikka!
Nettikauppa ei kuusi vuotta sitten ollut niin arkipäivää kuin nykyään, joten innoissani marssin lähinpään kodinkoneliikkeeseen. Hyllyjen välissä jonkin aikaa ihmeteltyäni pyysin sitten myyjää esittelemään leipäkoneita. Myyjä katsoi minua pitkään ja ilmoitti ystävällisesti, ettei leipäkoneet kuuluneet heidän valikoimiinsa. Tämä sama tilanne toistui useassa liikkeessä noin 75 kilometrin säteellä kodistamme olevissa kaupungeissa. Eräässä liikkeessä iloinen palvelualtis myyjä tosin ilmoitti heti, että kyllä heiltä leipäkone löytyy. Puoli tuntia pölyisiä hyllyjä pengottuaan ja kollegoilta kyseltyään hänenkin täytyi luovuttaa. Totesi vaan, ettei kukaan enää osta leipäkonetta! Myyjien mielestä taisin olla jokin 1990-luvulle jähmettynyt fossiili. Tai oikeastaan kukaan ei kannustanut minua leipäkonekaupoille; kone olisi taatusti minullakin vaan kaapintäyte.
Olin jo lähes luopunut leipäkonehaaveistani. Sitten eräänä helmikuisena päivänä menin nyt jo ovensa sulkeneeseen kodinkoneliikkeeseen aivan muissa asioissa. Kassaa kohti kulkiessani silmäni osuivat erääseen hyllyyn. Mitä ihmettä? Siinä oli Tefalin XXL-kone kuin odottamassa minua. Katselin sitä ja kone näytti juuri sellaiselta kuin olin kuvitellutkin. Hintalappua ja mitään muutakaan tietoa siitä ei löytynyt. Kassalla maksoin ensin ostokseni ja sitten kysäisin tuosta leipäkoneesta. Kassamyyjä katsoi minua oudosti ja sanoi, ettei heillä mitään leipäkoneita ole, kun ei niitä kukaan enää osta! Ihmettelin myyjälle, että mikä tuo Tefal XXL sitten on? Näytin koneen hänelle ja hän oli todella hämmästynyt, kun hyllyn päässä todellakin oli leipäkone. Tämä myyjä ei osannut sanoa, oliko kone myytävänä vai ei. Paikalle saapui toinen myyjä, joka tiesi kertoa, että kone oli tilattu asiakkaalle, mutta sitä ei oltu noudettukaan. Joku oli siis luovuttanut ennen kuin oli leiponut yhtäkään leipää! Olin kuin lottovoittaja! Tein hyvät kaupat ja lähdin kotiin unelmieni leipäkone kainalossa.
Alkutaival ei ollut ruusuinen eli juuri minulle tietenkin osui se "maanantai"-versio. XXL paistoi leivät sellaisella teholla, että ihme ettei talo palanut siina mukana. Mutta 10 pistettä takuulle; uusi leipäkone oli noudettavissa postista viikon kuluessa reklamaatiosta! Suhteeni tuohon leipäkoneeseeni kesti kesään 2015 asti. Kaksi, kolme tai jopa neljä kertaa viikossa se tuotti perheellemme maukasta syötävää, mutta nyt se oli tullut tiensä päähän hyvin palvelleena.
Taas pääsin metsästämään leipäkonetta ja nyt keittiöstäni löytyy Kenwood BM450.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti