Kun aloin haaveilemaan leipäkoneesta, perheeseemme kuului kaksi aikuista, kasvava nuori mies ja päiväkoti-ikäinen prinsessa. Kuten varmaan lähes kaikissa perheissä, myös meidän taloudessa, äidin tehtävänä oli täyttää jääkaappi. Leipä päivässä ei riittänyt; aamu- ja iltapalat, eväät ja välipalat täydennettiin voileivillä. Työpäivän jälkeen ehdin usein lähikauppaan juuri ennen sen sulkemista sillä seurauksella, että kauppalistalla olleet tuore leipä ja usein myös laktoositon maito olivat loppuneet. Äitiä ei siinä tilanteessa paljoa naurattanut! Kauppakoriin kuivaa ruisleipää ja nopeasti kotiin toivoen, että sitä maitoa oli jäljellä edes vähän (yleensä ei ollut). Onneksi tee ei kaivannut maitoa ja kaikille maistui myös mehukeitto! Äiti haluaa lehmän ja leipäkoneen, ilmoitin sitten eräänä päivänä kotona. Lehmän pitäminen taajaman ok-alueella olisi ollut hankalaa, joten jouduin edelleen lähikaupan maitohyllyllä miettimään vaihtoehtoja laktoosittomalle maidolle, mutta leipäkoneelle perhe näytti vihreää valoa!
Perustelin hankintaa itselleni (ja nämä syyt pätevät edelleen)...
... tuoretta leipää aina kun halutaan
... tiedetään mistä leipä on tehty
... helppo valmistaa
... leipä ei teollista höttöä
... rahaa säästyy
Projekti eteni hitaasti, hitaasti, hitaasti. Kommentit kaveripiirissä ja työyhteisössäni tuntuivat olevan "Turhake"-luokkaa eli "Kuka hullu haluaa leipäkoneen? Taas yksi kaapintäyte vaan keittiöön...". Surffailin netissä kartoittaen kokemuksia ja tietysti niitä koneita. Kokemukset leipäkoneista olivat laidasta laitaan eli osa kehui ja toiset taas katuivat ostostaan "Ei ihan mun juttu" -tyyliin. Kommentteja lukiessa tuli kyllä tunne, että suurin osa kokemuksista oli 1990-luvun alkupuolen leipäkonebuumin ajoilta eli lähes kahden vuosikymmenen takaa. Tekniikka kehittyy, myös leipäkoneiden...
Aivan kuten muidenkin kodinkoneiden kohdalla, myös leipäkoneen hankinnalle pitäisi löytyä oikea tarve! Miksi hankkia esimerkiksi smoothie-kone (kun kaikilla muillakin on), jos saman sekoituksen voi tehdä sillä vanhalla sauvasekoittimella, mikä on tullut ostettua lasten ollessa vauvoja ("Meillähän ei teollisia vauvanruokia syödä!"). Sen smoothie-koneen voi sitten käydä hankkimassa, jos ihan oikeasti jää smoothiekoukkuun! Sama pätee leipäkoneeseenkin eli kannattaa harkita toisenkin kerran ja ehkä vielä kolmannenkin. Jos vielä muutaman kuukauden kuluttua löytyy sitä intoa leivän tekemiseen, niin sitten vaan kaupoille. Onneksi kirppiksiltä löytyy edullisesti hylättyjä heräteostoksia, mitä voi hankkia ensialkuun testimielessä.
Itse otin ratkaisevan askeleen vuoden 2009 tammikuussa; harkinta-aika oli ohi ja sitten vaan kauppaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti